Työkykyneuvottelu

Siirtymistäni osatyökyvyttömyyseläkkeelle tai kuten se oikeasti sanotaan, osakuntoutustuelle siirtymistä, on lääkäreiden kanssa jauhettu nyt melkein tämän sairaslomani alusta asti. Itse olen sitä joutunut päässäni työstämään hyvinkin paljon ja välillä kun ollut hyviä päiviä, olen ajatellut että totta kai pystyn jatkamaan normaalisti töitäni, miksi muka en pystyisi! Mutta kun tulee päiviä kuten tänään, niin ajattelen, että pystynköhän minä enää koskaan normaaliin työhön. 

Tänään oli heti aamusta voimakkaita eteisvärinäkohtauksia, saivat alkunsa kun hiukset laitoin ja pesin hampaat. Eli ei todellakaan välillä tarvitse olla kovinkaan rasittavaa liikettä käsillä eikä jaloilla, kun sydän alkaa temppuilemaan. Tätä samaa ollutkin sitten koko tämä päivä, heti kun kävelen tai teen jotain käsilläni, tulee hengenahdistus ja syke menee sekaisin. Olen nyt ollut makuuasennossa useamman tunnin ja tässä lepoasennossakin eteisvärinä yrittää puskea päälle. Välillä suoraansanottuna jopa pelottaa, mihin tämä johtaakaan. Onneksi aivoja ei tarvitse kääntää off-asentoon, vaikka kroppa pitääkin!!! 

Lääkäriltä sain myös viime viikolla vahvistuksen sille, että en saa käydä kuntonyrkkeilyssä tai tehdä räjähtäviä liikkeitä. Kävellä saan, kuntosalilla saan käydä ja uida saan. Uinti on kivaa ja sitäkin ennätin tehdä muutaman kerran ennen kuin tämä kaikki tuli päälle, joten sitä taidan yrittää uudestaan.

Olen joutunut työstämään ajatuksiani siinä, että petän nyt (taas) kaikki, jos jään osa-aikatyöhön. Tuntuu, että petän työnantajan, työkaverit, oman miehen, perheen, kaikki. Mutta viime viikolla lääkäri teki kyllä hyvin selväksi sen, että minulla on erittäin pätevä syy jäädä puolikkaalle työajalle. Hän teki selväksi, että minä olen joko osatyökyvyttömyystuella tai sitten olen sairauslomalla koko ensi vuoden. Se herätti. Olen siis oikeasti sairas. No, haluan kuitenkin tehdä myös töitä, vaikka tämä olo tällä hetkellä ei ole mikään kummoinen. Ja todellakin vaikka välillä tuntuu ns. normaalilta, niin seuraavassa hetkessä olo ei olekaan normaali.

Tänään sitten oli neuvottelu työnantajan kanssa ja sovimme, että jään vuoden alusta osatyökyvyttömyyseläkkeelle. Haetaan sitä ensi vuodeksi ja katsotaan tilannetta sitten vuoden päästä, jatketaanko vai palaanko kokoaikatyöhön. Tämä vuosi ei todellakaan ole ollut minun vuoteni! Terveenä (tai luullen olleeni terveenä) ennätin olla peräti kesän ajan. Hakemus KEVA:lle on jo osittain tehty, nyt sitten se vain loppuun ja päätöstä odottelemaan. Veikkaan, että kun päätös tulee (toivottavasti positiivinen), niin silloin joudun taas käymään tunteiden myrskyaallokon läpi sen suhteen, että olenko oikeutettu jäämään pois työstä osittain.

Mutta nyt mennään näillä pelikorteilla. Muutaman viikon päästä rasituskoe, uusi ultra ja sydänlääkärin vastaanotto, sitten nähdään taas missä mennään ja mikä tilanne on.

Mukavia syyspäiviä kaikille!

-Anne-

Ajokortti takaisin ja muita sydänjuttuja

 Jee! Tänään sain ajaa autolla ekan kerran kuukauteen. 

Kun jouduin TIA-kohtauksen vuoksi KYS:iin, niin osastolta pääsyn mukana sain kuukauden ajokiellon. Oli kyllä ihan jännä tunne peruuttaa autokatoksesta ja lähteä tuonne liikenteeseen. Ihan kuin olisi saanut vasta ajokortin, oli niin jännää :) Ajo kyllä itsessään luonnisti entisestä muistista. Ja heti piti mennä ruokakaupan kautta :)

Mutta kyllä vain huomasi tämän kuukauden aikana, miten riippuvainen on muista, jos ei itse pääse autolla ajamaan. Ei kyllä millään bussikyydeillä onnistuisi asioiden hoito täältä sivukyliltä (vaikka ei niin kaukana kaupungista kuitenkaan asuta, mutta silti) tai ainakin hermot menisi siinä hommassa. 

Nyt sitä sitten miellellään vain kököttää kotona, kun ei viitsi miestä aina pyytää kuskaamaan. Mieleen tuli kyllä ne vanhukset ja muut, joilta viedään sairauden vuoksi ajokortti pois, että kyllä se on iso isku omalla autolla liikkumaan tottuneille.

Tästäpä sitten aasinsiltana päästään tuohon TIA-kohtauksen aiheuttajaan eli eteisvärinään. Minulla oli siis kahden viikon ajan oire-EKG -laite, jolla otin ekg:n aina kun tuli tuntemuksia. Ja niitähän tuli. Mutta sydänlääkärini sanoi aiemmin, että jos eteisvärinä ei satu tallentumaan varsinaiseen ekg:hen, niin minun kannattaisi hommata sellainen aktiivisuusranneke, jolla voi ottaa ekg:n. Lääkärit luottavat jo hyvin pitkälti niiden antamiin tuloksiin. No mies päätti sitten satsata vaimoonsa ja osti minulle uuden aktiivisuusrannekkeen ja koskapa siinä ei juuri se ekg toimi muutoin kuin juuri saman sarjan kännykällä, niin sitten piti ostaa myös uusi kännykkä. Nyt on sitten terveyteen (vai sairauteen) satsattu ihan urakalla.

Jännin juttu oli, että heti ensimmäinen mittaus rannekkeella näytti eteisvärinää! Ja se oli sellainen mittaus, että en tuntenut mitään outoa! Eli minulla tulee ilmeisesti monia erilaisia rytmihäiriöitä, koska välillä en siis kaikkia edes tunne. Olin siihen oire-EKG:hen ottanut ekg:n vain silloin kun oli jotain outoja oireita eli välttämättä ei siinä sitten taaskaan näy mitään.

Välillä sydän tekee semmoista kuperkeikkaa ja siksakkia, että kello ei pysty mittaamaan. Sitten kun rytmi vähän tasoittuu, kello näyttää eteisvärinää. Eli välillä eteisvärinät ovat sitten tosi voimakkaita. Silloin tuntuu, että huimaa ja on tosi paha olo. Ja välillä kello näyttää sinusrytmiä, mutta sen aikana tulee sitten muita rytmihäiriöitä, välillä sydän lyö yksittäisen lyönnin niin kovaa, että tuntuu tulevan rinnasta ulos, välillä jättää lyönnin väliin ja välillä lyönnin väliinjättämisen jälkeen tekee kovan lyönnin. Nämä näkyvät silti ekg:stä, joten jännä seurata siitä samalla omaa pumppua ja sen toimintaa. 

Mutta vaikka rytmi heitteleekin melkeinpä koko ajan, niin se hyvä puoli tässä on se, että nyt on todistusaineistoa tuosta eteisvärinästä. Tänään soitinkin siitä sydänpolille, että mitä tehdään. Minulla on tulossa ensi kuussa rasituskoe ja siitä viikon päästä uusi ultraäänitutkimus, jolloin sitten näytän nuo sydänraportit lääkärille. Sitten pitäisi alkaa se verenohennuslääke ja toivottavasti nuo TIA-kohtaukset jäävät pois eikä tarvitsisi pelätä aivoinfarktia. Nyt vaan pelko siitä, että ottaahan lääkäri nuo tulokset tosissaan. Lisäksi sain ferritiinitulokset, joista pitää myös lääkärille jutella että saisinko sen rautainfuusion vihdoinkin. Ferritiinit on siis tosi matalalla, mutta hemoglobiini on hyvä, kun vuositolkulla olen rautaa syönyt. Se vain ei koskaan mene varastoon asti.

Eilen illalla oli myös aikamoinen sydänilta. Rytmi heitteli miten sattuu ja oli tosi huono olo, mutta enpä taaskaan lähtenyt mihinkään lääkäriin, kun eivät olisi siellä tehneet mitään ja aina tähän mennessä nuo on mennyt ohi. Joo, sain kuulla siitä mieheltäni juurikin äsken, että mitä jos joku kerta ei menekään ohi. Mitäs sitten? Niinpä. En tiedä.

Mutta tosiasia on, että edelleen hengästyn tosi helposti. Laivalla syyslomalla käydessämme rappuset ei onnistunut oikein yhtään. Jos teen jotain käsilläni, vaikka tänäänkin kun siivosin keittiön, niin heti tulee kunnon rytmit päälle ja huono olo. Harmittaa eniten, että ennätin aloittaa kuntonyrkkeilyn (joskus 10 vuotta sitten kävin kurssin ja silloin jäi aloittamatta) ja olin ihan innoissani. Mutta kaksi kertaa kerkesin käydä, kun tuli tämä päälle. Toisaalta liikuntaa pitäisi harrastaa, että sydän pysyy kunnossa, mutta en nyt sitten tiedä, uskallanko mennä nyrkkeilemään, kun tuo sydän tekee ihan omia kuvioita välillä. Että onko se sitten hyväksi vai pahaksi. Päätin vielä olla menemättä. Eipä se sieltä häviä mihinkään. Menen kun lääkäri varmasti sanoo, että saan mennä.

Semmosta tällä kertaa.

Mukavia syyspäiviä!

-Anne-