Siirtymistäni osatyökyvyttömyyseläkkeelle tai kuten se oikeasti sanotaan, osakuntoutustuelle siirtymistä, on lääkäreiden kanssa jauhettu nyt melkein tämän sairaslomani alusta asti. Itse olen sitä joutunut päässäni työstämään hyvinkin paljon ja välillä kun ollut hyviä päiviä, olen ajatellut että totta kai pystyn jatkamaan normaalisti töitäni, miksi muka en pystyisi! Mutta kun tulee päiviä kuten tänään, niin ajattelen, että pystynköhän minä enää koskaan normaaliin työhön.
Tänään oli heti aamusta voimakkaita eteisvärinäkohtauksia, saivat alkunsa kun hiukset laitoin ja pesin hampaat. Eli ei todellakaan välillä tarvitse olla kovinkaan rasittavaa liikettä käsillä eikä jaloilla, kun sydän alkaa temppuilemaan. Tätä samaa ollutkin sitten koko tämä päivä, heti kun kävelen tai teen jotain käsilläni, tulee hengenahdistus ja syke menee sekaisin. Olen nyt ollut makuuasennossa useamman tunnin ja tässä lepoasennossakin eteisvärinä yrittää puskea päälle. Välillä suoraansanottuna jopa pelottaa, mihin tämä johtaakaan. Onneksi aivoja ei tarvitse kääntää off-asentoon, vaikka kroppa pitääkin!!!
Lääkäriltä sain myös viime viikolla vahvistuksen sille, että en saa käydä kuntonyrkkeilyssä tai tehdä räjähtäviä liikkeitä. Kävellä saan, kuntosalilla saan käydä ja uida saan. Uinti on kivaa ja sitäkin ennätin tehdä muutaman kerran ennen kuin tämä kaikki tuli päälle, joten sitä taidan yrittää uudestaan.
Olen joutunut työstämään ajatuksiani siinä, että petän nyt (taas) kaikki, jos jään osa-aikatyöhön. Tuntuu, että petän työnantajan, työkaverit, oman miehen, perheen, kaikki. Mutta viime viikolla lääkäri teki kyllä hyvin selväksi sen, että minulla on erittäin pätevä syy jäädä puolikkaalle työajalle. Hän teki selväksi, että minä olen joko osatyökyvyttömyystuella tai sitten olen sairauslomalla koko ensi vuoden. Se herätti. Olen siis oikeasti sairas. No, haluan kuitenkin tehdä myös töitä, vaikka tämä olo tällä hetkellä ei ole mikään kummoinen. Ja todellakin vaikka välillä tuntuu ns. normaalilta, niin seuraavassa hetkessä olo ei olekaan normaali.
Tänään sitten oli neuvottelu työnantajan kanssa ja sovimme, että jään vuoden alusta osatyökyvyttömyyseläkkeelle. Haetaan sitä ensi vuodeksi ja katsotaan tilannetta sitten vuoden päästä, jatketaanko vai palaanko kokoaikatyöhön. Tämä vuosi ei todellakaan ole ollut minun vuoteni! Terveenä (tai luullen olleeni terveenä) ennätin olla peräti kesän ajan. Hakemus KEVA:lle on jo osittain tehty, nyt sitten se vain loppuun ja päätöstä odottelemaan. Veikkaan, että kun päätös tulee (toivottavasti positiivinen), niin silloin joudun taas käymään tunteiden myrskyaallokon läpi sen suhteen, että olenko oikeutettu jäämään pois työstä osittain.
Mutta nyt mennään näillä pelikorteilla. Muutaman viikon päästä rasituskoe, uusi ultra ja sydänlääkärin vastaanotto, sitten nähdään taas missä mennään ja mikä tilanne on.
Mukavia syyspäiviä kaikille!
-Anne-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti